perjantai 23. toukokuuta 2014

Tuomitsemisesta tekoihin

Maanantaina 19.5. Yle TV:ltä tullut ohjelma: MOT - ”Saalistajat verkossa” käsitteli tärkeää aihetta, verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista lähestymistä ja hyväksikäyttöä. Ohjelmassa käytettiin kahta keksittyä verkkoprofiilia, 13-vuotiaan Jennan ja 14-vuotiaan Emman, joihin kohdistuvaa kiinnostusta ohjelmassa selvitettiin.

Ohjelma paljasti, että moni nuori mies on kiinnostunut itseään huomattavasti nuoremmista tytöistä ja kiinnostuksensa vuoksi valmis jopa laittomiin tekoihin. Seksuaalinen toiminta eri muodoissaan suojaikärajoja nuoremman lapsen kanssa, niin verkossa kuin sen ulkopuolella, on kuitenkin laitonta ja vahingollista lapselle.

Useilla alaikäisillä on kokemuksia heihin verkossa kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Myös poliisin tietoon tulleet lapsen seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset ovat lisääntyneet viime vuosina selittyen osittain juuri verkossa tapahtuneiden seksuaalirikosten määrän kasvulla.

MOT-ohjelma olisi halutessaan voinut antaa mahdollisuuden yrittää ymmärtää myös häirinnän ja hyväksikäytön taustalla olevien henkilöiden motiiveja antamalla peiteprofiileja lähestyville miehille mahdollisuuden kertoa toimintansa syistä ilman painostusta.

Halu ymmärtää niiden henkilöiden motiiveja, joiden kohdalla on riski syyllistyä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ei ole rikollisten puolustamista, vaan yritys laajentaa tiedon ja keskustelun pohjaa. Tarvitaan vastauksia siihen, mistä verkossa tapahtuva lasten lähestyminen ja tilanteen eteneminen aina seksuaaliseen hyväksikäyttöön asti oikein johtuu.

Verkossa lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen syyllistyneistä tiedetään, että he ovat taustoiltaan heterogeeninen joukko. Mitään tiettyä ”verkkohyväksikäyttäjän” profiilia ei ole. Kyse on kuitenkin aivan tavallisista ihmisistä, joiden toiminnan syyt vaihtelevat. Yhteistä on kuitenkin piittaamattomuus tai ymmärtämättömyys oman toiminnan haitallisista seurauksista.

Koska laittomaan toimintaan syyllistymisessä on kyse yksittäisistä ihmisistä ja yksilöllisistä elämänkuluista, tarvitaan monenlaisia vaikuttamisen keinoja. Osaa auttaisi jo pelkkä laillisen ja laittoman toiminnan välisten rajojen selkeyttäminen ja ymmärryksen lisääminen seksuaalisen hyväksikäytön haitallisista vaikutuksista sen kohteeksi joutuvalle nuorelle. Toiset hyötyisivät sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisesta.

Myöskään seksiä tai läheisyyden kaipuuta ei voi sivuuttaa. Nuorten miesten seksuaalisessa kiinnostuksessa ikäisiään huomattavasti nuorempia tyttöjä kohtaan ei sinänsä ole mitään epätavallista. Omaa seksuaalisuutta tulee kuitenkin toteuttaa ja seksiin liittyviä tarpeita tyydyttää siten, että omat toiveet, toisten oikeudet ja laki eivät joudu törmäyskurssille.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyssä tärkeää on muiden toimien ohella kohdentaa apua myös niille, joilla on riski syyllistyä kyseiseen rikokseen. Tarvitaan taho, johon ottaa yhteyttä silloin, kun oman toiminnan hallinta alkaa järkkyä, ja riski laittomaan toimintaan syyllistymiseen kasvaa.  Toistaiseksi tällaisia ennaltaehkäisevää työtä tekeviä tahoja ei Suomessa juurikaan ole. Näin on siitäkin huolimatta, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on laajasti tunnustettu ja tuomittu ongelma.


Jenni Häikiö
Asiantuntija, psykologi
Pelastakaa Lapset ry

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijapsykologina Lasten suojelu digitaalisessa mediassa -yksikössä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Yksikön työ liittyy pääasiallisesti internetiin ja muuhun digitaaliseen mediaan liittyvän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vastaiseen työhön.

torstai 15. toukokuuta 2014

Koululainen jatkaa mediakasvatuksellisia työpajoja

Kun viime vuonna otin KAVIin yhteyttä ja ilmoitin, että Otavamedia haluaisi Koululainen-lehden kautta kantaa enemmän vastuuta lasten mediakasvatuksesta, en uskonut – vaikka  uskalsin unelmoida – kuinka tärkeäksi projektiksi yhteistyömme kehittyisi. Tammikuussa aloitimme Koululaisessa mediakasvatuksellisen vakiosisällön julkaisemisen Mediakoululainen-nimen alla. Juttuosuudesta tuli nopeasti suosittu ja lukijat osallistuvat aktiivisesti sen kehittämiseen.

Samanaikaisesti pohdin 70 vuotta täyttävän Koululaisen suurta konseptiuudistusta – formaatti piti päivittää monikanavaisessa, visuaalisten ärsykkeiden täyttämässä maailmassa kasvavien diginatiivien aikakauslehdeksi. Oli ilmiselvää, että mediakasvatuksen rooli kasvaisi ja oivalsin, että meidän neukkarissa istuvien aikuisten oli aivan turha kuvitella tietävämme lukijoita paremmin, mitä he uudistuvalta lehdeltään toivovat. Jälleen kerran ratkaisu löytyi nostamalla nenä näytöltä ja lähtemällä oman talon ulkopuolelle.

Suunnittelimme KAVIn asiantuntijoiden kanssa mediakasvatuksellisen työpajan, jonka kanssa lähdin kiertämään ympäri Suomea. Tapasin sata 10-12-vuotiasta Koululaisen lukijaa Espoossa, Turussa, Muuramessa ja Lappeenrannassa. Luokat muuttuivat neljän tunnin ajaksi nopearytmisiksi lehden toimituksiksi, joissa keskusteltiin median roolista kaikissa sen julkaisumuodoissa. Lapset oppivat mm. tunnistamaan mainostyyppejä – päivän päätteeksi he erottivat piilomainonnan eri muodot, tuotesijoittelun, advertoriaalit ja lukuisat eri sähköiset mainosformaatit. Keskustelimme myös siitä, mikä mainonnassa arveluttaa ja mihin sitä kuitenkin tarvitaan. Puhuimme mediakriittisyydestä ja –turvallisuudesta sekä oppilaat saivat täyttää nimettöminä aiheisiin liittyviä kyselyjä, joiden perusteella voimme KAVIn kanssa kehittää jatkossa tarjottavaa mediakasvatusta.

Opettelimme lehden tekoon liittyvää terminologiaa ja juttujen rakentamista aiheen ja toteutustavan ideoinnista aina taittoelementtien suunnitteluun. Oppilaat olivat aivan innoissaan ja vapaisiin työryhmiin järjestäytyminen, työnjako ja tiukassa aikataulussa työskentely sujuivat täydessä sovussa. Kaveria autettiin jopa työryhmien rajojen yli – he selvästi arvostivat mahdollisuutta vaikuttaa konkreettisesti Koululaisen uudistukseen.

Loppupäivää rytmittikin tiukat deadlinet – ihan kuten oikeassa toimituksessa – kun oppilaat saivat rakentaa unelmiensa Koululaiset. Työpajoista valmistui lähes 30 valmista lehteä, jotka oppilaat tuottivat alusta loppuun saakka. Nämä lehdet sekä kyselyjen tulokset otin mukaan Helsinkiin, ja näiden pohjalta on elokuussa ilmestyvä uusi Koululainen suunniteltu. Muutos tuskin olisi ollut näin merkittävä ilman koululaisten mukaan ottamista. He tietävät meitä paremmin, mitä lehdeltään haluavat.

Merkittävin saavutus oli kuitenkin aito ja rakentava kontakti, jonka työpajatoiminta mahdollisti. Yhtään liioittelematta itkin liikutuksesta joka kerta kun työpajan jälkeen istahdin autoon. Olin niin kiitollinen mahdollisuudesta auttaa lapsia ja oppia siinä ohessa itsekin. Vuorovaikutus oli todellista ja tarpeellista.
Tästä syystä jatkamme työpajatoimintaa yhteistyössä KAVIn kanssa. Koululainen-lehti tarjoaa jatkossakin kouluille ilmaisia mediakasvatuspajoja ja näin minä jatkan ajamista. Ja minä ajan, kunnes mediakasvatus taataan opetussuunnitelmassa tasapuolisesti kaikille Suomen koululaisille.

Mikäli Sinä haluat tarjota luokallesi Mediakoululainen-työpajan, ota vaikka suoraan minuun yhteyttä lähettämällä sähköpostia: elli.makila(at)otavamedia.fi – toivottavasti tapaamme pian!

Elli Mäkilä
vastaava päätoimittaja
Lastenlehdet
Otavamedia Oy

maanantai 5. toukokuuta 2014

Käännytystyötä teknologian avulla teknologiaa vastaan

Huhtikuun lopulla julkaistua YouTube-videota "Look Up" on katsottu tätä kirjoitettaessa yli 11 miljoonaa kertaa, joista viimeisin miljoona kerääntyi kirjoittamisen aikana. Video kehoittaa välttämään älypuhelimen käyttöä ja elämään OIKEASTI. Ennen kuin analysoin videota sen tarkemmin, suosittelen katsomaan videon itse.



Videon katseltuasi olet todennäköisesti joko liikuttunut ja jo jakamassa videota sosiaalisen mediaan tai ärsyyntynyt arvojen tuputtamista. Itse kuulun myöhempään joukkoon, minkä vuoksi kirjoitan tätä blogikirjoitusta.

Huolimatta uusluddistisesta sanomastaan video voi toimia erinomaisena välineenä mediakriittisyyden harjoitteluun oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa. Videon katselun jälkeen keskustelua voi käydä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta. Voit toki kysyä kysymykset myös itseltäsi, jos et työskentele nuorten kanssa.

  • Kenelle video on suunnattu?
  • Kuka sen on tehnyt?
  • Mikä on videon pääviesti?
  • Miksi se on julkaistu videonkin kritisoimassa sosiaalisessa mediassa?
  • Millaisia tunteita video herätti?
  • Mitä tunteiden herättämisellä tavoitellaan?
  • Millaisia arvoja video välitti?
  • Kuka päättää millaiset arvot ovat tärkeitä?
  • Voivatkö älypuhelimet vähentää yksinäisyyttä?
  • Millainen olisi vastavideo tälle videolle?

Jotta en sortuisi samanlaiseen yksipuolisuuteen omilla kysymyksilläni kuin videon tekijä, myönnän että video nostaa esiin muutamia hyviä ajatuksia, joista voidaan myös keskustella oppilaiden kanssa. Videon nopea leviäminen viestii siitä, että se on jollain tavalla koskettanut katsojia. Teknologia, sosiaalinen media, internet ja digitaaliset pelit voivat kaikki merkittävällä tavalla lisätä elämän merkityksellisyyttä. Samaan aikaan kun käyttäjä hakee sisältöä elämäänsä verkosta, saattavat digitaaliseen elämänpiiriin kuulumattomat läheiset kokea olonsa ulkopuolisiksi.

Oi aikoja, oi tapoja!

Sukupolvien väliseen dynamiikkaan kuuluu nuoremman sukupolven tapojen kyseenalaistaminen vähemmän arvokkaina ja vastavuoroisesti vanhemman sukupolven leimaaminen jälkeenjääneiksi reliikeiksi. Teknologian paikka arjessa ei kuitenkaan ole (tai ei ainakaan tulisi olla) arvokysymys vaan aikaa kuvaava tapakysymys. Keskusteltaessa älypuhelimista kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla tulisikin mielestäni keskustella kännykkäkulttuurista ja eriävistä mielipiteistä sekä avata teknologian herättämiä tunteita.

  • Mitä teet puhelimella?
  • Miksi se on sinulle tärkeää?
  • Milloin puhelinta on sopivaa käyttää?
  • Milloin ja miksi puhelimen käyttö ei ole sopivaa?
  • Miltä tuntuu, kun toisen huomio on kiinnittynyt puhelimeen?

Videon sanoin, "Katso ylös" ja valitse esitetyistä kysymyksistä ainakin yksi. Vastaa siihen kommenttikentässä tai valitsemassaasi sosiaalisen median palvelussa. Voit halutessasi myös lähettää vastauksesi "vanhan hyvän ajan" kirjeellä osoitteeseen:

Tommi Tossavainen
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Sörnäisten rantatie 25 A, 4. kerros
00500 Helsinki

DISCLAIMER: Jos jossain vaiheessa paljastuu, että videon tarkoituksena onkin ollut saada ihmiset keskustelemaan teknologian paikasta arjessa, eikä välittää valikoituja arvoja, nostan hattua ja onnittelen viraaliksi levinneestä mediakasvatuskampanjasta.